Vähitellen tahratesti kuitenkin menetti tehonsa ja taiteilija etsi uutta tapaa ammentaa aineistoa piilotajunnasta. Hän otti välineekseen kameran ja verrattain uuden graafisen menetelmän, polymeerigravyyrin, joka oli tehnyt valokuvan käytön taidegrafiikassa entistä luontevammaksi. Jensen kuvasi intuitiivisesti sitä mikä saattaisi kiinnostaa myöhemmin. Japaninmatkat 1995,97-98 avasivat Jensenille uuden työskentelytavan: matka vei eroon arkirutiineista, sai aikaan hedelmällisen välitilan, ja valokuvien selaaminen herätti ajatukset ja alitajunnan.

Jo Jensenin tahratestiteoksissa toistuu peiliteema, vedokset ovat kasijakoisia ja symmetrisiä. Peili on yhtenä teemana myös uusissa polymeerigravyyreissä. Kädet kannattelevat peiliä, mutta myös tiukasti katsojaa tuijottavissa kasvokuvissa on jotakin peilimäistä.

Peilillä on vahvasymbolinen merkitys kaikissa kulttuureissa. Vanhan uskomuksen mukaan esineen ja sen kuvan välillä vallitsee maaginen yhteys ja vuorovaikutus. Näin ollen peili saattaa vangita siihen katsovan ihmisen sielun ja elinvoiman; antiikin myytin Narkissos unohtui ihailemaan kasvojaan lähteestä ja jäi peilin vangiksi. Peiliä on pidetty ylellisyyden, aistillisuuden ja turhamaisuuden atribuuttina, mutta toisaalta se on myös itsensä tuntemisen, viisauden ja totuuden vertauskuva. "Ei pidä peiliä syyttää. Jos naama on vino", kirjoitti Nikolai Gogol. Ja lopulta peili viittaa myös taidegrafiikkaan: vedos on peilikuva painolaatasta.

Seppo Heiskanen ©
Suomen Taidegraafikot 70 vuotta Juhlanäyttelyn Luettelosta "Pieni Suuri Pieni " 2001