Kuvakieleni rakentuu voimakkaasti sisäisen maailmankuvani kautta. Käytän Japanilaisen kulttuurin eräitä ilmenemismuotoja itselleni peilinä, jonka avulla voin sekä tunnistaa, kyseenalaistaa ja uudelleen rakentaa omaa identiteettiäni, ja näin työskentelemällä voin yrittää muuttaa yksityiset ja henkilökohtaiset muistot , tunteet ja kokemukset julkisiksi ja yhteisiksi. Näin koitan tavoittaa toisen ihmisen.

Matkustamalla konkreettisesti ja henkisesti näiden kahden kulttuurin välillä, voin jatkuvasti tunnistaa psyykkisiä yhtäläisyyksiä ilmiselvien erilaisuuksien takaa. Samalla, matkalla olon hedelmällinen tila saa aikaan "itsensä tunnistamisen" ja" uudelleen löytämisen" ilmapiirin, joka tuottaa runsaasti itselleni merkitykselliseltä tuntuvaa kuvastoa.

Yhdistämällä elementtejä kaukaisesta ja vieraasta "toisesta" kulttuurista, hyvin läheisiin ja henkilökohtaisiin kuviin, on ollut mahdollista saada myös jatkuvasti uusia näkökulmia omaan työskentelyyn.