Töissäni kasvojen edessä olevat, suoran katsekontaktin estävät jättiläis suuret kasvit, siemenet, kukat, koirien ruuaksi tarkoitetut sian korvat ja nahkan palat, muuttavat
peilistä näkyvät ihanteelliset roolihenkilöiden/filmitähtien kasvot groteskeiksi paljastaviksi naamioiksi joiden kauneuden ja näennäisen täydellisyyden ja helppouden takaa tuleekin esiin voimakas, jopa anarkistinen tunne ja filosofia, joka suhtautuu kriittisesti nykyisiin arvoihin. Luonto näyttää myös tuhoavan puolensa.
On siis kysymys vaikeudesta kohdata toinen ihminen ja samalla hänen kauttaan tunnistaa ja hyväksyä itsensä ja omat tunteensa ja sitä kautta tulla tietoiseksi ihmisenä olemisen kaikista puolista, myös kivusta, elämän rajallisuudesta ja katoavuudesta. Katseiden kohtaamisessa voi myös tapahtua uusien mahdollisuuksien aukeaminen, josta versoaa uusi elämän mahdollisuus ja usko elämän kannattelevaan voimaan.

Of The Myth of Narcissos;
"True, whoever looks into the mirror of the water will see first of all his own face. Whoever goes to himself risk a confrontation with himself. The mirror does not flatter, it faitfully shows whatever looks into it; namely, the face we never show to the world because we cover it with the persona, the mask of the actor. But the mirror lies behind the mask and showes the true face."
Lainaus on C.G. Jungilta jossa on ilmaistu jotain oleellista, jota koitan omissakin töissäni tuoda esille.