Byadmin
2009 Unen ja alitajunnan tulkki – Galleria Pictor – Inari Krohn
ANITA JENSEN, UNEN JA ALITAJUNNAN TULKKI
Olemme saaneet galleria Pictoriin jälleen taiteilijan suoraan suomalaisen taidemaailman kärjestä – taidegraafikko Anita Jensenin.
Anita Jensen on opiskellut Suomen Taideakatemian koulussa vuosina 1981 – 86 ja jatkanutsyventäviä opintoja Taideteollisessa korkeakoulussa vuosina 1994 – 2000.
Hänen opintomatkansa ovat suuntautuneet kaikkialle maailmaan, mm. Italiaan, Ranskaan, Intiaan, Thaimaahan, Etelä-Koreaan, Burmaan, Japaniin ja USA:han.
Anita Jensenin näyttelyluettelo on vaikuttava. Yksityisnäyttelyitä kotimaassa ja ulkomailla vuodesta 1987, yhteisnäyttelyitä vuodesta 1983.
Hän on osallistunut merkittäviin kansainvälisiin taidegrafiikan biennaaleihin ja triennaaleihin maailmalla mm. Puolassa, Ranskassa, Espanjassa, Jugoslaviassa, Japanissa, Ruotsissa ja Virossa.
Suomea hän on edustanut useissa kansainvälisissä grafiikan näyttelyissä.
Anita Jensenin töitä on kaikissa tärkeimmissä suomalaisissa taidekokoelmissa ja museoissa. Hän on saanut useita palkintoja sekä kotimaassa että ulkomailla, mm. 1. palkinnon Tallinnan grafiikan triennaalessa vuonna 1998.
Anita Jensen on aina ollut suurten mittojen graafikko. Hän aloitti uransa isoilla maalausta lähentelevillä akvatintoilla, jotka poikkesivat grafiikan valtavirrasta monumentaalisuudellaan ja suurpiirteisesti käsitellyllä ekspressiivisellä muodollaan. Myös väri oli mukana Anita Jensenin töissä alusta alkaen.
Anita Jensen siirtyi 90-luvulla käyttämään valokuvapohjaista grafiikkaa. Tämä on avannut hänen ilmaisuunsa aivan uudenlaisen ja omaperäisen lähestymistavan. Hänen useat opintomatkansa ja tutustuminen idän kulttuuriperinteeseen ovat jatkuvasti syventäneet hänen kuviensa sanomaa.
Anita Jensen yhdistää töissään mielenkiintoisella tavalla vanhaa kuvamateriaalia, jota hän on löytänyt maailmalta eri kuva-arkistoista ja kirpputoreilta ja uutta itsekuvattua ja skannattua kuva-aineistoa, joka löytyy suoraan luonnosta – omalta takapihalta, kuten hän itse sanoo. Näiden kuva-aineistojen yhdistäminen tuottaa hämmästyttävän intensiivisiä kuvakokonaisuuksia. Katsoja kokee kuvia katsoessaan assosiaatioiden tulvan, joka ylittää sanoin lausutun. Kuvat menevät niin sanoakseni suoraan selkäytimeen. Voimakkaat tummat kontrastit luonnonmuotojen taustalla nostavat muodot miltei kolmiulotteisina esiin. Ne ovat samaan aikaan figuratiivisia ja abstrakteja, oudon orgaanisia, ja luonnollisesta ympäristöstään irronneina ne muuttuvat joksikin muuksi kuin alkuperäisiksi kasveiksi tai sieniksi. Vanhoihin valokuviin yhdistyneinä kuvakokonaisuus lähestyy surrealismia, unta ja alitajuntaa. Tuntuu, että omakin alitajunta olisi näitä kuvia katsoessa hereillä.
Hän itse mainitsee teostensa yhteisiksi tekijöiksi “ nimeämisen, luokittelun, järjestelyn, lajittelun ja arvottamisen ja siis paradoksaalisen halun niiden kautta asioiden/elämän haltuun ottamiseen ja hallitsemiseen.”
Anita Jensen suhtautuu käyttämiinsä kuviin kunnioittavasti. Hänellä on arkistoituna kuvien alkuperä ja kuvaajat. Taiteessa on kautta aikojen käytetty sitaatteja. Taiteen pitkässä kiertokulussa kaikki on yhteistä. Esimerkiksi keskiajan ja renessanssin taideperintö pyöritti koko ajan yhteistä kuva-aineistoa, jota jokainen taiteilija muokkasi persoonallisuuteensa sopivaksi omalla erityisellä tavallaan.
Mainitsin Anita Jensenin suhteen idän kulttuureihin. Viime vuosina erityisesti Japanin taide ja kulttuuri on muodostunut Anita Jensenille läheiseksi. Hänen pitkänomaisissa kuvayhdistelmissään saattaa taustalla havaita japanilaisen kuvarullaperinteen, kuten esim. tässä kuvassa, jossa kuvaosuus vuorottelee tekstin kanssa. Samalla kuva on merkillisen kolmiulotteinen. Sisältö viittaa myös henkilöhistoriaan, teoksen kirja on Anitan isän käyttämä tietokirja. Tällä tavalla yhdistyy ja assioituu henkilökohtainen ja kulttuurinen kokemus ja muokkaantuu kokonaisuudeksi taiteellisessa prosessissa. Teoksissa on myös näyttämöllinen elementti. Voimakas valaistus viittaa näyttämöllisyyteen. Tummat osat ikäänkuin avautuvat katsojan silmien edessä ja paljastavat takaansa toisenlaisen näkymän, arvoituksellisen kertomuksen. Kuvat peittävät ja paljastavat, avaavat uusia ulottuvuuksia. Katsoja houkutellaan näkemään asioita kuin ensimmäistä kertaa. Kuvissa on oudolla tavalla yhdistynyt kauneuden ja jonkin miltei pelottavan tunnelman elementit. Kauneus voikin olla kauheaa ja juuri se kiehtoo katsojaa. Mitä oikeastaan on kauneuden takana? Mitä sieltä löydämme?
Taidegrafiikan tärkeä ominaisuus on valon käyttö. Se on ollut mukana taidegrafiikan perinteessää 1600-luvulta alkaen suurten mestarien kuten Rembtrandtin ja Goyan töissä. Myös näissä teoksissa valo on miltei aineellistuneena läsnä. Punainen hehkuu mustaa taustaa vasten kuin palaen.
Lähtekää näiden kuvien matkassa kokemaan ja näkemään asioita uudella tavalla. Hyvän taiteen tehtävä on saatella kokijat näkemään syvemmin ja astumaan arjen tuolle puolen.
Kiitos Anita, että toit työsi vihtiläisten ihailtaviksi ja koettaviksi.
Inari Krohn Lokakuussa 2008 Galleria Pictorin näyttelyn avaus