2017 Jensenin hienostunutta estetiikkaa Kuntsilla suomi

Byadmin

2017 Jensenin hienostunutta estetiikkaa Kuntsilla suomi

Jensenin hienostunutta estetiikkaa Kuntsilla

Anita Jensenin yksityisnäyttely Kohtalokas kauneus Kuntsin modernin taiteen museossa 23. huhtikuuta saakka.
Helsinkiläinen taiteilija Anita Jensen (s.1957) yhdistää taiteessaan kahden kulttuuripiirin aineksia: länsimaisen ja japanilaisen. Sen tuloksena on syntynyt varmaotteinen ilmaisu, jossa kuvan horisontaalinen sarjallisuus on ilmeistä.
Teemat, kuten muodonmuutos, sensuaalisuus, luonnollisuus, eleganssi, kukoistus tai elämän turhuus ovat jalostuneet hienostuneeksi estetiikaksi.
Kuntsin näyttely esittelee varsin tuoretta tuotantoa Jensenin vuosikymmenien mittaisesta taiteesta.
Ilman japanilaisen estetiikan tuntemustakin, taiteilijan ilmaisua leimaa kiehtova polaaristen elementtien yhdistäminen. Yhtäältä kauneus yltää Jensenin teoksissa äärimmäisyyksiin, erinomaisen tarkkaan työskentelyyn, kuvien viimeisteltyyn tekniseen ja taiteelliseen taituruuteen.
Ja toisaalta hänen kuvansa ovat kauneudessaan epämukavia, aiheeltaan groteskeja lääketieteellisiä taudinkuvauksia visuaalisesti esitettyinä.
Länsimaisessa ajattelussa tätä kauhun ja kauneuden yhdistelmää on kuvattu sanalla unheimlich, jonka alkuperä johtaa psykoanalyysiin ja Freudin teokseen Das Unheimliche.
Jensenin kuvasarja Tunteiden evoluutiosta (2008–2014) haastaa katsojan kauneuskäsityksen juuri tämän kammon kautta.
Jensen on onnistunut myös kuvien syvyydessä, vaikka ensisijaisesti katse kiinnittyy myös paperirulliin, kuvien keskinäiseen jatkumoon kuten The Scolls of Time (2017). Nämä kuvat eivät kuitenkaan ole pelkkää pintaa.
Teossarja The Collection of Madama Butterfly (2016) on upea esimerkki, mitä kaikkea kuvaan voi liittää primäärisen pinnan lisäksi.
Sarja pohjautuu Giacomo Puccinin oopperaan (1904), joka puolestaan juurtuu Pierre Lotin Madame Chrysanthème (1887) teokseen perhospelistä.
Jensen on kääntänyt sukupuoliroolit ylösalaisin ja kuvaa miesnäyttelijää perhosvaimona.
Kuvan takana on tarina, joka ajassa liikkuu, muuntuu ja kääntyy aikalaistulkinnaksi. Siitä huolimatta teossarjaa voi suvereenisti ihailla tietämättä mitään sen taustasta; Jensenin kyky ladata kuvansa täyteen liittyy tietoon ja omaan näkemykseen.
Näin osaa tehdä taiteilija.
Äärimmäinen kukoistus, esimerkiksi kukkien täyskukinta kaikessa komeudessaan muistuttaa myös sitä seuraavasta kuihtumisesta, joka tapahtuu lähes samanaikaisesti kuin kliimaksin saavuttaminen.
Haitarimaisiksi kokonaisuuksiksi kootut kuvat vaativat katsojaa hidastamaan, katsomaan jokaisen kuvan erikseen, kääntymään ja katsomaan uudelleen.
Jensenin taidetta voi pitää myös toivottuna vastapainona digitaaliseen kuvavirtaan, kääntymisenä toisenlaiseen kuvan olemassaoloon.
Esimerkiksi peili teemana on länsimaisessa taiteessa myös attribuutti ylellisyydelle (historiallinen peilivero), totuudelle, aistillisuudelle kuin turhuudellekin.
Jensenin peili kääntyy taipuisasti kohti katsojaa, sillä kuvat kutsuvat aistillisuudessaan vuoropuheluun. Virtuoosimainen tekniikka saa materiaalit kiiltämään ja luomaan kontrasteja sekä dokumentaariselle materiaalille että taiteilijan poimimille vastakohtaisuuksille.
Japanilaisen kulttuurin ja estetiikan tuntijoille näyttely avautuu avarana. Sitä kuvat eivät kuitenkaan vaadi, vaan ne toimivat aivan yhtä hienostuneina ja esteettisinä myös ilman erityistä asiantuntijuutta.
Jensenin pitkä ura taiteilijana, taidegraafikkona ja valokuvaajana sisältää myös opetustyötä. Kun itse osaa, voi opettaa myös muille.
MAARIA NIEMI
Pohjalainen 9.4.2017